Kaaos on kosmos

Olen pahoillani, että minulla ei tunnu olevan kirjoitettavaa mistään muusta kuin elämästä. Mutta mikä olisikaan enemmän kirjoitetun sanan arvoista kuin elämä?

Olen tullut johtopäätökseen, että elämän järjettömyys koostuu pääasiassa siitä, että olemme vain kaljuja apinoita kellumassa tyhjyyden läpi jättiläisen kokoisella kivenmurikalla. Miksi missään siis olisi järkeä, jos lähtökohtana on tällainen irrationaalisuuden huipentuma?

Muuta mahdollisuutta ei siis ole, kuin vain nauraa tälle hulluudelle, jota yritämme järjestää kokonaisuudeksi, jota yritämme ymmärtää (kun mitään ymmärrettävää ei ole).

***

Uskotko kaaokseen vai kosmokseen?

Kun katsoo ympärilleen,
osa päättymätöntä syklisyyttä,
kaikki on sekaisin,
hukassa,
väärin,
järjetöntä,

Mutta jos katsoisi ylhäältä,

Jumalan paikalta,

olisiko silloin kaikki niin kuin kuuluukin?

Sopisiko silloin kaikki yhteen?