sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

aina sä jäät vaan mun luo, oi niina

Pää on vähän kipeä, mutta sydämmessä ei tunnu miltään. Tuntuu paremmalta. Tuntuu, että menetän taas kontrollin, mutta nyt huomaan sen olevan erittäin tarpeellista. Pitää päästää irti kaikesta, että voi oikeasti ajelehtia.

Ajoin yöllä autoa ja tajusin äskeisen olleen viimeinen. Minä olin valmis kertomaan elämäni yksinäisimmistä hetkistä, mutta sinä vain puhuit puhuit puhuit puhuit

ja sitten tajusin, etten enää kuunnellut.

Valehtelin ehkä sinulle, mutta en itselleni. Ah, elämän keveys.

2 kommenttia:

  1. "Pitää päästää irti kaikesta, että voi oikeasti ajelehtia"- niin totta. Kaikki mitä tiellesi elämässä heitetään, on siinä opettamassa sulle jotain, tai auttamassa sua ymmärtämään mikä on oleellista ja tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Henna, kaikki kokemukset on tärkeitä ja ajan kanssa ymmärrät niistä vielä enemmän.

    Omasta puolestani sanon että nyt harmittaa kun en oo siellä sun kanssa juomassa teetä ja pohtimassa tämän maailman menoa. Kaipaan sinua ja rakastan sinua, Sergei <3

    VastaaPoista
  2. Henna, mitä ikinä onkaan tapahtunut, on tärkeintä, että olet rehellinen itsellesi, ja tämän perusteella tuntuu, että olet. Hyvä Henna! Itselleen valehteleminen ja itsensä ohittaminen ovat ensi askeleet tuhoon, sen tiedän. Sinä olet ihan paras Henna, olisipa mukavaa jutella kanssasi <3

    VastaaPoista