Espanja on aina tuntunu mun paikalta. Mun on ollu hyvä olla siellä, sato tai paisto, oli pilvistä tai ei. Kun ihmiset tulee aamulla kauppaan ostamaan aamupalaleipiään, ne huikkaa myyjälle holat ja mitä kuuluut ja mites lapset. Ja mulle sanotaan, että "vau, Henna, kaunis nimi!", kun taas täällä mun nimi unohdetaan ja oon aina "hei sinä tyttö siellä, oliko se Hanna vai mikä". Musta on ihanaa kuunnella kun aallot ensin vyöryy rantaan ja sitten ne suhisee kun vaan vaahto jää jäljelle.
Kotiin palaaminen ei oo tainnu koskaan tuntua niin paksulta kuin eilen. Kaikki on täällä samalla tavalla kuin ennenkin ja tuntuu, ettei olisi koskaan pois lähtenytkään. Mutta matkalla muuttuu aina, ja vaikka ympärillä olisikin samanlaista kuin ennenkin, mun sisällä asiat on loksahtanut vähän eri kohdille.
don't blame the time on your wrist
for not doing what makes you tick
don't blame the clock on the wall for running around
with nothing at all
so I say oh, oh baby
take your feet out your shoes and go crazy
don't just dream in your sleep it's just lazy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti