"Is your chair uncomfortable or did someone shove a pickle up your backside?"

Olen matkustanut Varkauteen ja pois Varkaudesta. Olen katsonut tv-sarjoja, Twin Peaksia ja The Houria. Olen kuunnellut Arctic Monkeysia niin kovaa kuin omatunto, tai joku semmoinen, antaa periksi. Olen kruisaillut ystävän kanssa pitkin maanteitä pimeinä syysiltoina ja kuunnellut Arctic Monkeysia silloinkin.

Olen pukeutunut niin kuin kuvittelen Maryloun pukeutuneen ja silloin minua kehuttiin kauniiksi.

Olen istunut aamuyöllä keittiönpöydän ääressä juomassa teetä ja haukkunut rakkautta ällöksi. Sitähän se on, ihan hiton ällöä. Vähän niin kuin mannapuuro, mutta silti aina haaveilen siitä sanomatta kenellekään.

Tutustuin Varkauden yöelämään, jota tuskin voi tarkemmin ajateltuna yöelämäksi kutsua, sen verran kuollutta se oli. Oletin tuttujen ja entisten ihastusten näkemisen olevan jännää tai jotenkin vapauttavaa, mutta se oli kyllä ihan kamalaa. Ei ihmiset kai koskaan muutu, niiden elämät ehkä.

Ja mikä juttu siinä on, ettei kukaan kehtaa tanssia? Voi rakas Lauantaidisko!

Melkein pyysin naapurin poikaa tuomaan minut kotiin, mutta olen viime aikoina ollut kai vähän luuseri ja päätin maksaa junalipusta. Siitä olisi kuulemma saanut oivan tarinan kerrottavaksi. Mutta minä en nyt jaksa luoda tarinoita, jaksan vain lukea niitä.