Ahdistavaa, ettei mulla ole opiskelupaikkaa.
Ahdistavaa, että täydennyshaku loppu kolme päivää sitten.
Ahdistavaa, että oon 19 ja joudun vieläkin asumaan kotona.
Ahdistavaa, että mulla ei ole mitään syytä mennä ostamaan uusia koulutarvikkeita.
Ahdistavaa, etten oikeesti tiiä mitä oon tekemässä elämälläni.
En halua pitää välivuotta, tää on ihan kamalaa. En jaksa enää pakottaa itteeni ajattelemaan optimistisesti tulevaisuudesta. On uuvuttavaa herätä joka aamu ja yrittää vaan uskotella itelleen kaiken järjestyvän, että joo on varmasti hyvän ja pahan tasapaino ja mullekin tapahtuu vielä jotakin mahtavaa.
On ihan hirveetä tietää, että vanhemmatkin on huolissaan siitä että halusin tähdätä korkeelle ja koittaa päästä tiedekuntaan, enkä mihinkään helpompaan. On ihan hirveetä kun samalla myös oma usko omiin kykyihin alkaa rapistua.
Niin mitkä omat kyvyt? En tiedä.
On vaan niin säälittävää, että vaikka lukion viimisen jakson jälkeen en menny töihin vaan pelkästään luin, että vaikka menin valmennuskurssille, että vaikka luin täyspäiväsesti, en silti päässy opiskelemaan. On vaan niin säälittävää, että vähemmälläkin lukemisella muut pääsi yliopistoon. Ja minä en, vaikka kuinka yritin. En oo ikinä tehny minkään eteen niin paljoo töitä. Ja epäonnistuin. Valehtelisin jos väittäsin, etteikö se pistäis miettimään, että onko mulla oikeesti tarpeeks älyä yliopistoon.
Oon tehny huonoja valintoja, enkä voi tehdä oikeestaan muuta kun oottaa ja toivoo, että ens keväänä osaan valita paremmin. En tiiä miks pistin itteni tähän tilanteeseen, olishan mun pitäny arvata etten pääse yliopistoon. En tietenkään pääse, en mä osaa kuulostaa fiksulta, en oo erityisen lahjakas missään tai kirjota huippuarvosanoja.
En mä oo sellanen ihminen, joka pystyy jo tän ikäsenä tekemään viitenä päivänä viikossa töitä. En vaan oo. Ja nyt mulla ei oo muuta vaihtoehtoo.
Musta myös tuntuu, etten juurikaan pysty kontrolloimaan omaa elämääni. Mun eteen aina vaan lävähtää uus elämäntilanne ja mulle ei jää muuta vaihtoehtoo kun yrittää sopeutua ja tyytyä siihen.
Väärin.
VastaaPoistaSä oot ainut ihminen joka pystyt kontrolloimaan omaa elämääs loppupeleissä. Kukaan muu ei tee päätöksiä sun puolestas, sä ite teet ne (tässä kohtaa aikuisuus sekä sukkaa että on tosi jees).
Ja hei, jos et olis koskaan edes yrittäny hakea minnekään, oisit vaan miettiny et entä jos? Ja on rohkeutta hakea ja yrittää, vaikkei se heti ensiks onnistuiskaan.
Lukemisesta: on ihmisiä, jotka pystyy lukemaan kirjan kerran läpi ja sit kertomaan tarkalleen mitä siellä sanottiin sivulla 233. Sitten on ihmisiä, jotka joutuu lukemaan kirjan kunnolla kymmenen kertaa ennenku pystyy samaan. Ihmiset muistaa ja oppii eri tavalla, eikä yliopistoon pääseminen oo ikinä helppoa. Usein ne, jotka pakottaa ittensä oppimaan kaikeen kerralla on aika perfektionistisia ja pintaprosessoi oppimansa (eikä se jää mieleen hirveen pitkäks aikaa).
Mä en oo ikinä ollu erityisen nopee oppimaan juttuja (ellei kielii lasketa), ja oon tankannu vaikka mitä kirjoja iha sika monta kertaa läpi. Luin yo- kirjotuksiin niin "hyvin ja ahkerasti" et meinasin joulukuussa mennä psykalle puhumaan ku ahdistus oli jokapäivästä. (Ei tervettä enkä todellakaan suosittele!)
Joo ja anteeks nyt mutta:
Henna säkö et muka ole erityisen lahjakas missään? Kuinka montaa juttua sä oot taas harrastanu (esim senseily) ja mitä kaikkii siistei juttui niistä osaat? Oot myös ihan törkeen lahjakas piirtämään (ja nyt suu kii, mä oon oikeessa koska mun ovessa on Helinä-keiju-kortti ja se on iha älyttömän hieno!!)
Sun on aika avata Ahdistuslaatikko ja lukea se kirje minkä sulle kirjotin.
PLUS:
Sä hait vaan yhteen paikkaan. Ainoastaan yhteen. Mä hain viiteen!! Viiteen, joista mun lemppari tyrmäs mut samantien, samoin kuin kaks muuta, ja yhestä tuli L:n vaatimukset joita en täyttäny. Eli jos en olis yrittäny vielä yhteen yliopistoon, olis mullaki välivuosi nyt. Kyse ei siis ollu ees siitä, onks mulla aivoja vai ei, ne vaan ei digannu mun habitusta (eli personal statementii).
Duunista: se on paskaa, muttei ikuista. Sulla tulee olee paskoi duunipäivii, mut myös niit iha mukaviakin. Sun ei tarvii joka päivä kuurata paskaa pytystä. Saat pian kasaan pari tonnia, ja pääset matkustamaan ja miettimään asioita ja elämää.
Nyt nostat ittes ylös ja meet ulos. Tai eti itelles joku paikka mikä on sellanen, missä varmasti oot onnellinen, ja mee aina sinne ku ahdistaa.
Sergei: life is too short to be miserable.
(p.s. ja ainakaa et joudun koko ajan raapii hyttysenpuremii jfc mä kuolen ku kutittaa!!)
Ainiin ja kato tää:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=QUQsqBqxoR4
Kuule Henna.
VastaaPoistaTulin tosi surulliseksi kun luin tän postauksen, on niin väärin et ajaudut ajattelemaan noin. Oot ollu tosi vahva keväällä hakiessas aineeseen, jossa on tosi pieni pääsyprosentti ja oot vaikuttanu olleen upealla asenteella tulosten selviämisen jälkeen. Oikeasti ihailen sua sen takia. Oisit kaikista niistä hakijoista ansainnu eniten sen opiskelupaikan ja ollu monituisesti motivoituneempi kuin suuri osa niistä, jotka pääsi. Sun kanssa samassa tilanteessa on kuitenkin kaikki ne, jotka on hakenu paikkoihin joihin on vaikea päästä, kaikki ne ilman töitä olleet ja valmennuskursseilla käyneet, juuri ne täyspäiväisesti lukeneet urheat ja kauniit ihmiset. Te ette ole säälittäviä vaan kunnianhimoisia, eikä kunnianhimoisuudessa ole mitään pahaa tai väärää. Joten usko. Usko estää olemasta hukassa.
Tuuli
turskan kommentti on kultaa
VastaaPoistaturska on kultaa
Poista