Extracts From a Notebook #2 ja Keaton Henson

1. Ben,

    miksi laulat niin kauniisti,

    että saat ahdistuksenkin

    luulemaan itseään keveydeksi,

    pimeyden aamuhämäräksi,

    minut ehjäksi.  ???

2. Aikaa kestäneessä ryhmässä on aina roolinsa. Minä en ole enää se sama ihminen, joka olin silloin. Älkää muistuttako minua menneestä, minä muistan kyllä. Se, millaisena minua pidetään, ei anna tilaa muutokselle. Tarvitsen muutoksen. Minä en ole enää se sama ihminen. En halua olla. Haluan menneen muuttavan minua paremmaksi.

3. (3,25/6) Oopium ei ollut huumetta kansalla, vaan päänsärkylääkettä. Ja kokaiinia sai hammaskipuun.

4. Oon huomannu, että omasta kuorestaan ulos uskaltautuminen on aika vapauttavaa. On kivaa kun mun nimi muistetaan sen sijaan että olisin vaan "hei sinä siellä" tai "sori, kukas sä nyt olitkaan". On sittenkin ihan ok olla minä.

5. Et sinä ole yhtä hyvä kuin ne muut,

    jotka nopeilla sanoillaan

    lyövät minua rikki.

    Rikki niin kuin säröisen lasilinnan,

    jonka perustukset eivät kestä

    sirpaleiden musertavaa painoa.

    Pikaliimaa?

    Niskassa kihelmöivä katse,

    pintaa tyynnyttävät sanat,

    horisontti,

    niin lähellä,

    niin kaukana,

    kuin kattofresko ihmisestä ja Kaikkeudesta.

    Sinne minä oksista rakennettua lauttaani laineita uhmaten tarjoan,

    pakotan

    sormet lomittumaan

    pyydän:

    "Antakaa minun olla..."

(okei tää on vissiin jotain aamuöistä settii)

***

Golden Brown was our soundtrack

a long time ago,

We spent all our days in the lines,

outside shows

And I still remember this day,

a long tome ago

I walked through the rain for you,

You said to "go home"

En tiiä miten törmäsin tän tyypin musiikkiin, mut oon iloinen että niin tapahtu. Joittenkin ihmisten lahjakkuudella ei näytä olevan mitään rajoja, Henson nimittäin tekee musaa, piirtää, runoilee, ja tekee kaikki musavideonsakin ite. Ja mikä mielenkiintosinta, sillä on esiintymiskammo, tai oikeestaan kammo sosiaaliseen kanssakäymiseen tuntemattomien kanssa ylipäätään. Siks se vaan kyräilee jossain Lontoon lähiössä ja puuhailee vaan omia juttujaan eikä anna ees haastatteluja kun sähköpostilla. Kaikki sen teokset mihin tähän mennessä oon päässy käsiks on ollu tosi pysäyttäviä. Tää on just niitä taiteilijoita, joiden jutut saa kyseenalaistamaan kaiken ympärillään ja tulee vaan semmonen fiilis, että kuvittelenko vaan koko tyypin.